Näin joulun välipäivinä on hyvä tehdä tiliä menneen vuoden kanssa. Kieltämättä vuosi 2015 on ollut kohdallani yllätyksellisempi kuin olisin voinut ikinä kuvitella. On niitä yllätyksellisiä vuosia ollut ennenkin, eikä tämä siis tehnyt siinä poikkeusta. Oikeastaan sellaista seesteisen harmonista vuotta ei ole minulla koskaan ollutkaan. Tietysti kuka minkäkin kokee ja miten. Itse elän tunteella, joten vuoristorataa riittää!
Alkuvuodesta toteutui yksi suurimmista unelmistamme ja pääsimme muuttamaan uuteen kotiimme. Sen arvoa (enkä nyt tarkoita rahaa) ei voi mitenkään mitata! Ketkä historiamme tietävät, ymmärtävät tämän. Ja ketkä eivät tiedä, voin sen verran kertoa, että kun ensin menettää paljon ja sen jälkeen elää säästöliekillä monta vuotta, uudelleen sen tärkeän ja rakkaan saaminen takaisin on todella mahtavaa. Vaikka kotimme on fyysisesti meille aivan täydellinen niin henkinen koti on myös jotain, mitä en osaa edes sanoin kertoa. Koti <3.
Työ on valtavan tärkeä osa elämää. Vaikka töissä on käytävä, jotta pystyy elämään, täytyy työn minulle olla myös mielekästä. Työssä on monta ulottuvuutta, todellakaan vain palkkapäivä ei merkitse. Ja minun työssäni ollaan jatkuvasti tekemisissä ihmisten kanssa. On pieniä ihmisiä, isompia ihmisiä, joka päivä tavattavia ihmisiä, harvemmin tavattavia ihmisiä, itseään tärkeänä pitäviä ja vielä tärkeämpiä ihmisiä ym. Ja jokaisen kanssa pitäisi tulla toimeen. On erilaisia vaatimuksia – alhaalta ja ylhäältä – joita pitäisi täyttää – ja sitten vielä pitäisi olla itsevarma ja toimia välillä toisin kuin joku ihminen haluaa – pitäisi tietää myös omat rajat. Ei ole kuulkaa aina helppoa! Jos tämä kaikki kyseenalaistetaan, tunnet olevasi kuin norsu posliinikaupassa – liikut tai et liiku niin pieleen menee – tulee omia valintoja pohdittua enemmän kuin paljon. Kokemus auttaa peilaamaan asioita jossain perspektiivissä, mutta kun kohtaa jotain sellaista, mitä et ole osannut kuvitellakaan olevan olemassa, on todella vaikea todistaa itselle tai muille, että kyllä se tästä…Onneksi joskus minäkin osaan elää järjellä..rauhoitun ja perustelen järkisyillä, että nyt rauhassa, kyllä se tästä.. Tässä kohtaa vuotta voin todeta, että kyllä se siitä. Haasteita aina tulee olemaan, mutta kun vuori on ylitetty, ei mikään tunnu enää ylitsepääsemättömältä.
Facebook. Voisiko sanoa, että turhanpäiväinen aikasyöppö. Kyllä, itsekin roikun siellä ja se ärsyttää. Se koukuttaa, kun on pakko katsoa vartin välein, jos vaikka olisi tullut joku viesti. Tai tykkäys. Olen huomannut, että facebook on myös oiva vallan, joukkoon kuulumisen ja hylkäämisen väline. Ei olla tekemisissä, jos ei olla facekavereita. Ja kaikki puolitututkin pitäis hyväksyä kaveriksi. Ja annas olla jos poistat jonkun listoilta! Siinä meni ystävyys ikiajoiksi! Itse aika ajoin käyn läpi kaverilistaani ja poista surutta sieltä tyyppejä, joiden kanssa en ole pitkiin aikoihin ollut tekemisissä mitenkään, edes facebookin kautta. Mitä minä sellaisilla teen? Eri asia on tietyt vanhat ystävät, joiden kanssa ollaan joskus oltu paljonkin tekemisissä, mutta nyt on välimatkaa tai muita syitä, miksi ei olla nähty. On kiva facen kautta nähdä, mitä kaverille kuuluu. Ja uskon, että heistäkin on kiva nähdä, mitä minulle kuuluu. Mutta sitten on niitä, ketkä eivä koskaan päivitä omia kuulumisia tai mitään muutakaan sinne. Itse päivitän ahkerasti ja itse myös haluan päättää, ketkä niitä näkevät. Tunnen suurta surua muutaman ihmisen kohdalla, ketkä poistin juuri facebookistani. Se tunne, että suhde repii eikä anna mitään, on energiaa vievä. Useista yrityksistäni huolimatta tilanne ei ole korjaantunut. Uskon, että jos nämä ihmiset haluavat kuulua elämääni se tulee tapahtumaan, ihan ilman faceakin. Ja mistä se johtuu, että jotkin ystävyydet säilyvät vaikka välissä olisi vuosia ja satoja kilometrejä ja toiset eivät säily, vaikka matka tai aika ei ole esteenä?
Ensi vuoden lupaukseni on olla parempi äiti, vaimo, ystävä, työkaveri, ihminen, tehdä asioita, joista nautin itse ja joista nauttii perheeni, olla turhaan miellyttämättä ketään ja välttää energiaa vieviä ihmissuhteita. Muistan nauttia jokaisesta päivästä ja kuuntelen itseäni.
Hyvää Uutta Vuotta 2016!