Ei riitä, että lapsi täytyy raahata perjantaina hoitopäivän jälkeen vielä kauppaan; kuraisena, nälkäisenä ja vihaisena. Joskus vain ei ole vaihtoehtoja. Yksin kotiin sitä ei voi jättää, eikä autoon odottamaan. Karkaisi vielä. Tai joku hullu veisi auton. Ja lapsen.
Sekään ei riitä, ettei saa mehupulloa vaan vain pillimehun. Ja sitäkään ei saa juoda heti, vaan lauantaina saunan jälkeen. Lähes sietämätöntä! Raivari on sen verran tuloillaan, että äiti (ihmetellen omaa rauhallisuuttaan ajankohta huomioon ottaen) istuu tyynen rauhallisesti paikallisen marketin lattialle ja ottaa raivoisan lapsen syliin. Sitten pääset, kun olet rauhaottunut. Tiedän, että sulla on nälkä. Niin mullakin. Ja väsyttää. Niin muakin. Sen verran epäileväinen lapsi on äidin touhuille, ettei todellakaan rauhoitu heti. Mutta rauhoittuu kuitenkin lopulta ja sitten lähdetään yhdessä hakemaan vielä vessapaperia.
Mutta se riittää, nimittäin romahduttamaan lapsen maailman, että äiti tarjoilee vääränlaista nuudelia.
”Tää on liian leveetä! Missä se MUN nuudeli on?? Se mitä oli eilen!?!” Ja loppuilta on pilalla.
Niin, eilenkin oli nuudelia. Harvoin, mutta joskus äiti sortuu laittamaan päivälliseksi kahtena päivänä peräkkäin nuudelia. Hei, äitikin on vain ihminen! Ja lapsi toivoi näin. Mutta sitä ei kukaan kertonut, että sen pitää olla SAMAA nuudelia AINA! Vieläkin, aika monen vuoden opettelun jälkeen, äitikin oppii uutta..