Elän elämääni jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Kotona sekä töissä. Olen aina halunnut työskennellä ihmisten parissa ja niin olen onneksi saanut tehdäkin. Lukuun ottamatta muutamaa kuukautta kännykkätehtaalla sekä yhtä kesää tomaattitarhalla. Ja kyllä oli erilaista kun kännykkä ei paljon jutellut eikä sille tarvinut jutella. Tomaatitkin olivat hiljaisia. Tomaattitarhurin ura loppui lyhyeen järisyttävän allergian takia, joten sekin ei-ihmisvaihtoehto oli pian poissuljettu.
Jossain vaiheessa kuvittelin olevani jopa hyvä vuorovaikuttaja. Omat lapset ja parisuhde olivat tähän hyvin koulineet. Töissä eri paikoissa koin olevani vastuullinen ja hyvä työkaveri. Myös ystävien kanssa homma niin sanotusti luisti. Tiettyyn pisteeseen asti.
Niin kauan homma toimii kun olet samaa mieltä sen hankalimman tyypin kanssa. Hankala tyyppi mellastaa ja tekee kaiken oman pään mukaan, huolimatta siitä, mitä on sovittu. Niin kauan kuin myötäilet häntä, olet hänen suosiossaan, etkä mellastuksen kohteena. Selän takana kaikki puhisevat kun hankala tyyppi on niin hankala ja siihen pitäisi puuttua. Mutta kukaan ei puutu kun siihen olisi tilaisuus.Yhteisen pöydän ääressä kukaan ei sano mitään. Paitsi sitten joku onneton ja yhtäkkiä kaikki syy onkin hänessä.
Puhuttaessa erityisesti työtiimistä nousee usein herkästi esille erilaisissa työyhteisöilloissa yms se, minkälainen on hyvä työporukka, työpaikka, tiimi, ryhmä, ammattilaiset, toimijat… Lähes poikkeuksetta kaikki läsnäolevat toitottavat kuin yhdestä suusta: Hyvä tiimi on sellainen, jossa on toimiva vuorovaikutus ja ollaan avoimia ja rehellisiä toisille! Sen jälkeen kukin myhäilee omaa hyvyyttään ja uskottelee itselleen ja muille, että minä ainakin olen juuri tällainen: avoin ja rehellinen ja hyvä työkaveri toisille. Tuen omalla toiminnallani hyvän työilmapiirin syntymistä juuri olemalla avoin ja rehellinen.
Tähän päivään asti olen luullut, että tämä on totta! Kuinka naurettavan väärässä olenkaan ollut. Olen uskonut sinisilmäisesti, että ihmiset todella tarkoittavat tätä ja haluavat pyrkiä tähän. Olen luullut, että avoimuus tarkoittaa kaikille samaa, samoin rehellisyys ja hyvä työkaveruus. Kuinka olenkaan voinut olla niin lapsellinen, että olen uskonut tällaiseen pinnalliseen löpinään! Jokaisessa työpaikassa olen törmännyt ainakin yhteen hankalaan tyyppiin. Olen ajatellut, että se on ennemminkin luonnon laki kuin sattumaa. Hankalia ihmisiä on aina. Itse olen mennyt lukkoon hankalien ihmisten edessä, enkä ole juuri koskaan niin sanotusti noussut barrikadeille.
Nyt olen saanut tuta, että avoimuushan tarkoittaakin kaikille eri asiaa. Minulle avoimuus tarkoittaa sitä, että asioista puhutaan oikeasti avoimesti ja rehellisesti, niin kuin asiat ovat. Asiat asiana. Avoimuus toiselle voikin tarkoittaa sitä, että myötäillään toista kaikessa ja ollaan samaa mieltä, vaikkei oikeasti oltaisikaan. Avoimuus tarkoittaa toiselle sitä, että uskotaan toisen valheet eikä väitetä vastaan, koska vastaan sanomista tällä tavalla avoin ihminen ei halua kuulla. Tällä tavoin avoin ihminen haluaa, että kaikki ovat hänen kanssaan samaa mieltä. Hän ei siedä, että näin ei ole. Tällä tavalla avoin ja ennen kaikkea rehellinen ihminen katsoo oikeudekseen suurennella asioita ja suorastaan valehdella, keksiä itselle parhaiten sopivia totuuksia. Tällä tavalla avoin ja rehellinen ihminen osaa myös hienosti tirauttaa kyyyneleen sopivaan paikkaan näyttääkseen itse juurikin niin avoimelta ja rehelliseltä kuin vain ihminen olla voi.
Avoin ihminen ei tervehdi aamuisin työkaveria eikä reagoi työkaverin tervehtimiseen. Koska hän on sellainen persoona. Hämmentynyt työkaveri mainitsee joskus asiasta yhteisessä palaverissa ja saa välittömästi palautteen: toisen persoonaa ei arvostella! Hämmentynyt työkaveri jättää kuulemma kerran sanomatta huomenta avoimelle työkaverille. Tämän seurauksena istutaan isommalla kokoonpanolla avoimen ihmisen pyynnöstä palaverissa ja tämä hämmentyneen työkaverin kuulemma kerran tapahtunut tervehtimättömyys on avoimen työkaverin mielestä kosto.
Hämmentynyt puolustaa itseään sanomalla, että kyllä mielestään aina tervehtii aamuisin tullessaan paikalle. Isomman kokoonpanon mielestä hämmentynyt on tunteiden vallassa ja vihainen kun on jättänyt tervehtimättä. Avoin lisää vettä myllyyn ja kertoo, kuinka hämmentynyt oli tämän julman tervehtimättömyyden lisäksi kehdannut mainita avoimelle tämän tekemättömistä töistä! Palaute tulee taas välittömästi: tekemättömistä töistä ei saa mainita ja mainitsija voi tehdä ne itse jos niin häiritsevät!
Mitä olen oppunut avoimuudesta ja rehellisyydestä? Älä ole sellainen. Älä ainakaan ota ongelmia puheeksi, äläkä missään nimessä julkea puhua asiasta asianosaiselle. Rehellinen ihminen on aina samaa mieltä toisten kanssa, vaikkei oikeasti olisikaan. Hankala ihminen ei ole.