Oletko koskaan keskustellut satavuotiaan ihmisen kanssa? Luulenpa, että monikaan ei ole. Itselleni tähän tarjoutui mahdollisuus viime viikonloppuna. Joka kerran, kun tapaan tämän satavuotiaan, mietin mielessäni, että voiko hän oikeasti olla SATA vuotta vanha?? Se on paljon vuosia yhdessä elämässä. Siinä hän istui mukavasti tuolilla ja kertoi omia lapsuuden muistojaan. Kuinka hänellä oli pitkät letit ja hän olisi halunnut lyhyen tukan. Isä ei antanut leikata ja se harmitti. Tyttäreni kuuli toisen keskustelun. Satavuotias kysyi seitsemänkymppiseltä hänen ikäänsä. Seitsemänkymppinen kertoi, että täyttää seitsemänkymmentä ensi vuonna. Ai niin nuori vielä olet! vastasi satavuotias. Nelikymppiseltä satavuotias kysyi, että siivoaako hän itse kotinsa. Nelikymppinen vastasi siivoavansa ihan itse koko talon. Satavuotias kertoi, että hänellä käy siivooja. Ei sillä, etteikö hän pystyisi siivoamaan itse, mutta kun jotenkin vaan on tullut niin laiskaksi!
Olen miettinyt tätä keskustelua ja tätä satavuotiasta viime päivinä paljon. Oma äitini sai elää niin paljon lyhyemmän elämän, vaikka oli yhtä elämäniloinen ja positiivinen kuin tämä satavuotias. Viikonloppuna luin entisen työkaverin kuolinilmoituksen lehdestä. Hän oli juuri täyttänyt kuusikymmentä. Hänkin oli kaikille ystävällinen ja ihana ihminen. Enpä tiennyt, että puolitoista vuotta sitten halasin häntä viimeisen kerran. Viime viikolla istuin leskeksi jääneen nuoren isän vieressä hetken. Ystävältä kuulin hänen työkaverin yllättävästä poismenosta. Pienet lapset jäivät ilman äitiä. Tällaisia asioita kuullessa alkaa väkisinkin miettimään, mikä on tämän kaiken tarkoitus ja miten osaisin elää niin, että minunkin elämällä olisi joku tarkoitus. Miten osaisin nauttia näistä päivistä niin, että mitään ei tarvistisi katua myöhemmin. Ei se aina helppoa olekaan. Arki vie mukanaan ja arjen pyörityksessä alkaa helposti nurista pikkuasioista. Töissä on tuhat asiaa päällekkäin ja kotiin päästessä alkaa se iänikuinen ruoka- ja harrasteralli.
Yritän haastaa itseni joka päivä henkiseen joogaan. Mietin mielessäni, että teen yhden asian kerrallaan. En kuitenkaan voi enempää. Liikun rauhallisesti, puhun rauhallisesti, reagoin rauhallisesti. Teen asiat yksi kerrallaan, en haali itselleni enempää kuin mitä pystyn tekemään. No, kaikki asiat ei aina johdu itsestä ja ei todellakaan mene aina niin kovi rauhallisesti, mutta sitä kohti pyrin! Yritän elää hetkessä. Nauttia jokapäiväisistä asioista ja tarttua hetkeen. Muistaa, että jokainen päivä on tärkeä päivä. Lapsillekin sanon, että muistakaa nauttia tästä päivästä, sillä se ei tule enää koskaan uudestaan. Huomenna on uusi päivä.